(Pelkään) sanoa, mitä toivon, sillä tuntuu, että kaikesta olen vastuussa itse. Olen vastuussa siitä, mitä toivon, miten toivon, milloin toivon. Olen vastuussa siitä, etten toivoisi, koska voin toteuttaa. Rantahiekan valkeudesta, haudatuista rakkaudentunnustuksista, kyynelistä kuorma-autoissa. Violetin läpinäkyvyydestä, seuraavasta valosta.
Käyn yhä luonasi ja selaan läpi takapihan lajikkeet. En tunnista, enkä muista. Mumisen jotain pätevää minun takapihastani. (Sitä ei ole.) Pitelen kiinni ylimmästä napista. Minua pelottaa, etten tunne enää sinua, kun kiipeät sohvaryhmän nurkkaan. Katoat matkan varrelle. Käyn läpi sitä sopivaa, hukuttavan harvaa tupakansavua, joka vihasi romantiikkaa. Sitten selaan läpi olohuoneen lajikkeet, heräät viesteihini. Katoat niihin, etkä kerro. Kerään sen kohdan reunat ja jätän valkoisen, epäsuhdan kohdan keskelle huonetta. Sillä on sinun kätesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi