istun alas ja menee pitkään, tai ei, kun kuulen kaiken
kuulen ja huomaan hymyileväni joillekin, jollekin
tekee mieli jotain, ja ahmin niin paljon kuin vain suinkin ehdin
ennen kuin on mentävä toisenlaiseen, on mentävä
palan hiljaa paikallani,
huomaanko sitä?
sen värin välittömästi hallitsemani vertikaalisuuntaisen seinän viereen
sen värin, sen naamioidun vaivattomuuden
samanlaisia käännöksiä, vaikken erota oikeastaan, mikä olikaan
lattia, rappukäytävä tai kuuntelija
tai sitten en mitään
siksi
en laita mitään ylös
pelkään että sekin täyttyy, sitten olen vain täynnä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi