harvoin enää. kun vain jaksaisin ripustaa taas silkkisen raskaat laskokset. pyrin unohtamaan, niin kuin niin moni muukin. sykkivät, liikkeestä punertuvat vievät eilistä sinne. olen katkennut ja kylpenyt niiden suorissa vastauksissa. räjähdän unissani, se tuntuu putoamiselta. minä olen tiennyt sen aina, vaikka olen vieraantuneempi kuin koskaan. mutta kuten et sinäkään, en tahdo sitä pelosta.
kun se hetki on todellinen, vain sen tuntuinen. sen viettely on vahva, ja luulen. olen jälleen hän. puoliunessa olen valmis pitämään kädestä. suremaan soivat onnettomuutesi ja suutelemaan baari-illan korvaasi. kuka oletkaan. olen hän ja hänestä, tulta. liu'un kauemmas, enkä toivo tapaamista. tunnen hiuksesi päätteet, olen yhä saarien sävyt. kuuntele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi