convoitise

kuolema on kadonnut palaaviin askeliin. ei tosin askeliin itsessään, vain niiden tomuiseen tuoksuun. ja niiden ahdistava rahina vanhoille pinnoituetuille kivilattioille ei liene ollut näin puistattava koskaan. ovea vastassa on kuitenkin ovi. ne ovat minulle lohdullisimmat. niiden vieressä ei ole pinnoitettu mitään, eikä niiden lähelle ole tuotu loimuavia räsymattoja. ei edes ota-tästä -pahvilaatikoita aina niin kauniin ruskeina. vaikka minä kritisoisinkin loputtomasti niiden teennäistä ja pyrkyrimäistä sävyä, siihen liitetään aivan liian usein nostalgista hekumaa. sillä ei juuri silloin ole merkitystä. ei juuri silloin, kun se alkaa, eikä pääty. tai sitten aina vain päättyy. nostalginen hekuma, tarrautukaa sittenkin siihen.

samat asiat. kaikki on kehä.

dans

  kirjoja on vaikeaa lukea. mutta rakastan niitä. 

muttei täysmaitoa

täällä mariskoolit eivät ole aitoja. eivätkä tasot ole massiivia. 

aamiaiseksi saa ottaa pelkästään omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta.

 ja aina joskus levitetään leivälle artisokkapateeta 
täällä ei voi paeta   

use alley

nautittiin suuresti Tampereesta. ollaan oltu kauan jo ihan muuttamassa sinne, mutta toistaiseksi vetovoimaisemmat opintomahdollisuudet sijaitsevat Turussa. ja muutenkin tietysti. mutta ehkä vielä joskus, kun, jos, kun. 

se oli ainoa päivä, joka ei tuntunut aamupäivästä päästävän aurinkoa lävitseen, kun muutoin ilmeisesti sielläkin on ollut varsin hempeitä kelejä. mutta tunnetusti nautin usvasta, sumusta ja viileästä. sitäkin enemmän, kun siihen liittyy punatiiltä ja pikkukujia. ja ekskursio Vohvelikahvilaan ja Sara Hildénille. (oi, muuten, kuinka siitä rakennuksesta nautinkaan.)

mielialat vaihtelee monesti päivässä. se tarkoittaa, että joskus väsyttää. joskus menen yhdeksältä nukkumaan, joskus syön ja toisinaan muistan. joskus haluan avautua, mutten ehdi tehdä sitä. useinkin on yksinäinen olo. useinkin yhä suren. usein innostun. joskus päätän. toisinaan.

näettekö tekin
olen yhtäaikainen

chamber

ja kun minuun käydään
on siellä rantoja ja nimeämätöntä kasvillisuutta
miten voisinkaan löytyä juuri sieltä