Tukholmassa viimeistään katsoin ympärilleni
melkein itkin ahdingosta
ja sitten taas helpotuin
nukuttiin vierekkäin ja kuvasin kahdet lakanat
ne pitää aina muistaa tallentaa
niiden kuilut ja loputtomat jokilaaksot
samoin kuin heijastusten arvaamattomuus
kun ne saattavat vain odottaa
ja katse kyllä etsii ne, ja ne huokuvat sillä hetkellä
edelleen arvaamattomina, odottamattomina
rakkaina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi