maanantai 23. toukokuuta 2016


käytiin vaiheilee vafteja. sen minkä irti ehdin itse saada oli orastava pakahtuminen. ja ahdistus. kun ilman äänistä siirtyy pysähtyneeseen bussiin. oloni on silloin norsumaisen iso.

minusta oli kivaa puhua taas. tuijotan yhä teehen, mutta uskallan enemmän. 

taidan tuoda Turusta kotiin kesäksi jokusen muumimukin. valinta on aamun kamalin ja ihanin hetki samaan aikaan. pitänee kuitenkin harkita suunnitelmaa vielä.

H2Ö alkaa olla tälle kesälle lukittu; lienee mahdollisuuksien vuosi.

 ♥


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Missä mielesi kävi