olen kuuden ja puolen tunnin bussimatkan päässä viikonlopusta, kuten arvata saattaa. pohdin asuntojuttuja ja hautasin niitä. kirjoittelin opintopäiväkirjan ja näytelmäarvostelun loppuun ja koin ensimmäisen perjantain sitten ajan, jota en muista. sain tiukkoja rutistuksia sänkyyn asti ja suuria uutisia. vietin pikaruokalassa melkein viisi tuntia yhden rakkaimmista kanssa. mitä ihmeellisintä aikaa. tänään löysin itseni itkemästä päiväkirjan äärestä. kerkesin jo yksiin tupareihin ja muuten vaan istumaan iltaan. muistin taas, etten ole tarpeeksi kaukana.
sitten vietin toisenkin perjantain, vaikkakin torstaina.
enkä ole varma. mutta se käy nykyään.
tällä hetkellä tahtoisin kunnon imurin 25 neliööni, sillä tuskastun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi