olen unelmissani pieni ja nautin valosta kuten nytkin
teen pidempiä kävelyjä ja vaihdan pyörääni talvirenkaat
minulla on toimivat jäsenet ja keho ja mieli
unelmissani teen töitä
_____
en odota, ehkä pitäisi
samalla en voi taipua mukaasi
katosta riippuvat sydämet valaisevat sinut takaapäin
ja vangitsevat minut niin kauas
kuin vain kantojesi jyske kantaa
minun ohuuteni ohi
tietoisuuteni silmästä silmään
vaikka vain seuraavaksi askeleeksi
tuntuu, että kaikki mitä tahtoisin sanoa ei löydy täältä
muttei ole muutakaan, eikä se taida löytyä muualtakaan
ja ollakseen, minun pitäisi sanoa, edes jotenkin
mutten edes tiedä kenelle sanani osoitan
enkä soita hammaslääkäriin
tai mihinkään muuallekaan
mutten varsinkaan lääkäriin
enkä äidille
kyseenalaistan jo, miten saatan edes mennä kotiin jouluksi
vaikken mitään niin odota
olen niin eron ja puistattavan rutistuksen rajamailla
etten erota, mikä on totta
missä varjot oikeasti ottavat paikkansa
ja kenen ne ovat
