homes

salaa itselleni sallin omistaa tämän. sen selkeyden ja sumun, katoavat korkeudet ja kalpeiden kasvojen heijastukset ei märältä eikä kuivalta pohjalta. miten haikeaa onkaan jättää näitä hyvästejä, päivä päivältä, niin; ja nämä yöt.

here suffocating

vielä yksikin perustelu

eikä mitään tapahtuisi sittenkään
minulle tärkeää on aloittaa aamu ja käydä tanssitunneilla
mutten ole jaksanut kumpaakaan, miten väsynyt ja tumma olenkaan
täysin tyyni ja mahonkisia jylhyyksiä kuvitteleva
ovenkahvat tai puiston kaiteet, sanoista ja hiljaisuudesta puhumattakaan
tai ohuet tuoksut, joita muut eivät tunne, vajoavat äänet, joita te ette näe
kaikki on yhdestäkin kiinni

tiedättehän; silloin, kun mikään ei ole toisin

(t)

aukean reunat näkyvät
aukea on valtava, mutta reunat lähellä
nurkkia sillä on ja katseita
käsiä ja kihisevää hikeä mukulakivien kuiluissa
valuvia parvekkeiden kuolaisia kieliä

 petturi
olkoon se hänen paheensa
tiedämmehän että on olemassa pahempaa
vaikka asioita tuskin verrataan niin
tai voidaan vain arvailla mitä olisi käynyt
jos olisi

seuratessani niiden odottavaa ja häpeilemätöntä kahleiden sumaa
saatan tuskin eksyä, mutta kadottaa kyllä