maanantai 14. syyskuuta 2015


suureellisuutesi, ikään kuin kaikki olisi mitattavissa
surullisuutesi, maut tuskin tuntuvat sekoittuessaan


tiedäthän vietetyn huolettomuuden vahvan vieraantuneisuuden tunteen. vaikkei sitä silloin erittele, ehtii sen analysoida osaksi kaikkea muuta. meinaan tukehtua tupakan savuun ovella, se on kuin uneksimani pakokauhu. olen yksi niistä, ei siitä voi kertoa. olen tavutettu numero, vaikkei kukaan sitäkään ääneen. mutta siitä olisin ylpeä, vaikka vajoava. tekopyhyyttään sen vaikutuksia, sairastan vain avunhuutoja. polkuja läpi, aina vain ja halki, ja aina vain kunnes kylmä huurtaa minusta otteen pois. normaali on hälvennyt, ainakin melkein, mitä nyt

2 kommenttia:

  1. sun blogia on niin ihana lukea! rakastan sun tekstejä. ja kuvia myös <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi, ihan mieletöntä kuulla, kiitän niin kovin! ♥

      Poista

Missä mielesi kävi