lauantai 22. elokuuta 2015

ikinä keksitkään, et enää koskea mitenkään

Flow'n jälkeen oon saanut siivottua. En oikeastaan uskonut sitä enää koskaan tapahtuvan. Kävin palauttamassa leffan filmariin keskellä yötä, kun niin tyypillisesti taas kerran sain bläkärin yhtä hyvään saumaan ja leffa jäi liian hyvin organisoimalleni työpöydälle. Ulkona oli ihanan viileää ja puin mekon, sukkahousut, neuleen ja huivin. Odotan niin baskerilämpötiloja! 
  Minun seurassani on yksi häiritsevä, en ymmärrä miksei se voi myöntää. Vihaan jäähyväissuukkoja, ne tuntuvat kaikista petollisimmilta. Ja ne ovat niin tosia. 
  Syksy jännittää hirveesti. En oikein tiedä, mitä ajatella siitä, että en teekkään vielä kandia, enkä siitä, että olen alkanut pelätä omia juttujani. Tai ainakin pelko nyt ensimmäisenä tuntuu kuvaavalta, mutten tiedä, tuntuisi niin uskomattomalle, joskaan ei täysin absurdille omalla kohdallani. 

Siellä oli ahdistavuuteen asti ihmisiä. Nukuin sylissä Kampissa, kunnes haettiin viideltä aamulla kamat rautatieasemalta. Toisen kerran syötiin Marianne-kuulia ja Toffee Centereitä.
  Oon haaveillut koko päivän, että lähden ostamaan maalia. Enkä vielä ole soittanut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Missä mielesi kävi