avataan käytävien kaiku
sen sävelet ruusuisten latvojen näköisiä
savuisia öitä, jotka eivät lopu loputtuaan
valonnopeus, joka kulkee lävitseni
eivät ne minussa käy
hion sen siemenet raastaviksi
olen monia asioita
olen naarmu
keitettyjen mutta yhä loisteputkea muistuttavien valojen minä
on sinunkin silmissäsi
vaikket sano ääneen
pyyhin tahrat paitaani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi