seurasin ja seurasin
katkoin kylkiluuni
toteutua, se kuvastaa parhaiten ahdinkoani
suurimpaan, syvimpään, sarkofagiseen pyhyyteen
raastettuihin sisuksiin
jotka eivät ole minun
vaikka tiedän, miten pahoin aika niihin otti
miten tahdoin edes osan itsestäni näkyväksi
kuinka paljon pahoinpitelin, miten nöyryytin
niissä toistuu kuorittu ihoni, josta te mittaatte puhtauden
sen miten kaukana olen
luotatte kuin minä, ilman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi