silloin satoi
siten alkavat kosket
sekä tarinoiden turhat odotukset
vaikka olen kasvanut yhden sellaisen äärellä, huomaan yhdennäköisyyttä vasta nyt
niiden suunpielet ovat väsyneet
hymyt kääntyneet samanaikaisesti seuraamaan olevan kevyttä joko tarkentavaa tai taivaaseen kohtotettua, sinua
tottumuksesta
ne eivät ole. ne ovat ainoastaan nykyisyys
satumaisesti varjoihin käypä mekko yllään on lupa tanssia maailman ääriin.
sitä minä kutsun rakkaudeksi
Imatralta kahteen kotiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi