skies and cliches

vie minut jo toisaalle, olen niin käskenyt ja toivonut siitä asti
sääntöjä painelit hellästi ohimolleni
minä kuolin jo silloin
autoin sinua nousemaan 
avaamaan verhoja, jotka sumensivat useamman taivaan, pilvetkin ja selkäsi
on luonnollista, että sen jälkeen minua ei ole
enkä minä haraa vastaan, kun kerrot niistä ikkunoista, jotka voit piirtää lävitseni
suoraan läpi kadotettujen ruumiideni, jotka sinäkin lupaat kadottaa
ne säännöt sinä lasket uudelleen viereemme
toivon taas, vie minut toisaalle
minä kuolin jo silloin