Muistin taas mikä. Muistin taas miksi ei.
Kaikki kertovat saman tarinan, kukaan ei puhu samaa kieltä.
Lopulta kellään ei ole mitään sanottavaa.
Hiljaisuus ei ole koskaan ollut näin pakottavaa,
valitsen jokaiselle päivälle jotain sidottavaa.
Jokainen on samanlainen; jättää vain ohuet jälkensä.
Valkoista, joka ei puhu ääneen, vaikka sen yksinäisyydelleeni ostin.
Ei se pyydä minulta erikseen vettä, valoa, tai edes rakkautta.
Mutta jos mitään unohdan, muuttuu se ruskeaksi ja harmaaksi.
Kuihtuu rangaksi. Katkeraksi.
Mikset pitänyt minusta huolta.
Miksi olen vähemmän, miksen ole tarpeeksi.
Kädet eivät riitä enää koskettamiseen,
eivät ehkä enää koskaan yhteenkään purkamiseen.
valitsen jokaiselle päivälle jotain sidottavaa.
Jokainen on samanlainen; jättää vain ohuet jälkensä.
Valkoista, joka ei puhu ääneen, vaikka sen yksinäisyydelleeni ostin.
Ei se pyydä minulta erikseen vettä, valoa, tai edes rakkautta.
Mutta jos mitään unohdan, muuttuu se ruskeaksi ja harmaaksi.
Kuihtuu rangaksi. Katkeraksi.
Mikset pitänyt minusta huolta.
Miksi olen vähemmän, miksen ole tarpeeksi.
Kädet eivät riitä enää koskettamiseen,
eivät ehkä enää koskaan yhteenkään purkamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi