Leijonanharja, Kultatukka, Pikku Prinsessa.
Tarraa taipeistani. Koetan päivästä toiseen hahmottaa kulmaa. Suistaa altani maan ja pakottaa kiipeämään oksille. Edessäni liuta mustia puita. Jokainen enemmän tai vähemmän kesken. Oksia on liian monta, jotta saattaisin käsitellä jokaisen. Kuuluneet sivulauseisiin.
-Miten saatan koskaan pukea ne päälleni, miten koskaan aion nousta seuraavalle.
Kulma tarraa taipeistani. Suolaa siskojani.
Kiipeän yhä hauraammille portaille kohti hämärtyvän hehkulamppuja
-Kuvittelenko olevani jotain, kun saatan niitä koskettaa ja suoristaa sanani?
Pelkään, etten seiso suorassa. Seisominen kaataa. Että sanani eivät palaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi