Minä teen kasvispataa, vohveleita ja poimin lenkin loppusuoralta kukkia. Luen kirjoja ja silitän vaatteita. Elän aina selkäpuolella. Valmistaudun olemaan ylpeä.
Mutta se yhä sama ääni. Se tuo takaisin turvaa. Lupaan pitää siitä kiinni tällä kertaa.
Sitten tein seppeleen apiloista kuten opin vasta, kun asioista teki vaikeampia kuin ne ovatkaan. Istun, kun sinä seisot. Keräät lisää valkeita ja kuuntelet puhelun saapumista. Saamme seuraa. Ne tytöt ihastelevat. Minä hymyilen ja osoitan seppeleen heidän käsiinsä. Tiedän, että se löysi paremman kodin. Varmistun, kun kävelemme pois ja iloa kuuluu takaamme yhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi