Onhan yksinäisyyskin vain sana
ei se merkkaa sinulle tai haarukan vedoille
se miten voin kaataa tuolin kenenkään huomaamatta on sitä
ja se kun ristiriidan repimät tunnelit täyttävät elämän muiden tietämättä
sitä alkaa nähdä varovaisesti
toisaalta sokeutuu kaikelle
kuuroutuu jopa kosketukselle
Minä sen sallin, enkä pitkään aikaan ole ollut rehellinen
luotan juoksevaan kylmään, joka sekin luulee olevansa jotain
hymyilen, sillä tiedän sen vain olevan ylimielinen ja itserakas
liitän sen perään sekä sen edelle lisää ja lisää aikatauluja
laitan juoksemaan vielä kovempaa ja pidemmälle,
kylmempänä kuin eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi