Välistä vuoteen takaa

 

Päivä ennen viimeistä viikkoa.
Pullo harjoitusasetelmasta.
 Tarkimmat silmät tai hiiren klikkaus.
Naurahdus tai paheksuva siristys.

 

  

Sama päivä.
 Sama valo.
 Sama pullo.
 Sama alkuperä.
 Sama ähinä.

Ensimmäinen toukokuuta.
Jotain, jota ei ollut talvella.
Eikä sitä, mitä oli talvella.

Muistan hymyn tämän tajutessani.
Mutta valkeaa kylmää kaipaan yhä.

 

Toukokuun loppupuolisko.

 Helppo oli minut riuhtaista mukaan.  

Pieni nuttura, Sulosaari ja saippuakuplat.  

Horisontti heitti kuperkeikan.

Aiheena: kuvia keväältä, joista pidän, mutta jotka eivät ole tähän mennessä halunneet sopia omiensa joukkoon. Niimpä ne ovat söpöjä yhdessä. Söpöjä, kun minun pitäisi jo nukkua. Sillä ensimmäinen työpäivä takana, ja toinen edessä. (!)