lauantai 5. toukokuuta 2012

An hour asleep


Se on meri, joka minua tervehtii neljänä aamuna. Se tuuli ja sade, joka piiskaa laivan kantta kahtena iltana. Usva, joka samentaa laivan ääriviivat terminaalissa. Kyyneleet, joiden läpi en näe edes matkalaukkuani. Kaikki olikin liian hyvää ja kaunista jatkuakseen. Kaikki tuntuu muuttuneen.

Silmissäni vilistää. Viittä väriä. Oranssia ja tummaa. Olen värjännyt niillä jokaisen, joka vastaani kävelee. Olen nimittäin uskaltautunut ulos. Lukkiuduttuani ensin sisälle. Varjot heti alaripsieni alla ovat syvenneet syvenemistään. Näytän pian turpiin saaneelta possulta Angry Birdsistä. Sitäkään en ole oppinut pelaamaan.  

 23.4-27.4. Maa ja meri. Savonlinna-Hollola-Turku-Tukholma-Turku-Hämeenlinna-Mikkeli. Hollolan kirkko, Turun tuomiokirkko ja Storkyrkan. Nationalmuseum, Moderna museet, Östasiatiskamuseet ja Etnografiskamuseet. Himmailua Östermalmilla. Pitkä matka vaatii paljon matkatavaroita, eiks. Ja uusia hellyyttäviä tuttavuuksia.

Hihs no matkat loppuu. Hehs olen rakastunut. Yhä syvemmin vain saippuakupliin. Valoon sekä pitsiin. Tällä hetkellä rakkauteni kohteisiin kuuluvat myös eilisen meikit kasvoilla. Kääriytyminen oman sängyn omiin lakanoihin. No myönnetään: myös kalanruotoletti. Sitten kankaat. Ja ja noms maustamaton jogurtti. Mmm ja vesi. Öms. Ja nuo viisi uutta ystävääni. Joo. Rakastuminen on siis se miun juttu.

En kuvitellutkaan olevani mitenkään erityinen. Toivoin kai vain jonkinlaista osoitusta jostakin. Mutta niin kuin tunteettomuus tuntuu kaikuvan kiviseinien sykkeen tahtiin ja etenee kuten suunniteltu, en aio jatkaa näin. Ainakaan kovin pitkään. Niin on myös sade satanut ja jättänyt kuivaa sinne, mistä en ole osannut etsiä. Vaikka luulisi, ettei se sen vaikeampaa ole kuin etsiä Afrikan tähti pallurapolun viidakosta. Kerron salaisuuden; en ole osannut rukoilla. Enkä aio pyytää apua. Enkä kertoa.



Heh loppuun jotain ehkä hieman iloisempaa. Turistikuva Tukholmasta. Ja koska kaikki ystävällisesti sensuroivat kauniita kasvojaan tuollaisilla mustilla lämisköillä, niin uskaltauduin tämän jakamaan tälläkin puolella nettiä. Kuvaa täydentämään miulla pitäis olla sateenvarjo. Ehkä jossain hieman sateisemmassa kuvassa miulla saattais sit olla kans tollaset gafas de solit. Kyllä; olen myös kielinero.




Nuku rauhassa rakas ystäväni.♥


2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ja minä kun luulin että anonyymeiltä tulee vaan paskaa niskaan! Voi, kiitos sinulle ajatuksestasi (:

      Poista

Missä mielesi kävi