perjantai 21. lokakuuta 2011

Rising Mist

 Mitä tapahtuu, kun helpottaa?

Löytyy. Lapaset, huivi, hattu, varvas. Mustelma. Kengätkin. Värejä, puhelin, pastilleja pahvilaatikosta, hymykin. Ja muutama muki. Kymmenen sormea ja korvakorut. Tuhotut tiedostot tuhoutumattomina räsymaton alta. Sieltä olen ennenkin nappeja löytänyt. Nappeja tai vähemmän nappeja. Avaimet jos toisetkin kun tarkkaan katsoin. 

Otteita edellisestä. Otteita viime viikonlopusta ja syntymäpäiväjuhlista. Lauantai-illasta. Hetkistä, kun itse jähmetyin Kalevi hyppysissäni paikalleni. Ei eletäkään ennen kuin joku muu ehti ensin. Niin ja suu näköjään siveellisesti supussa. Mikä oli vähän hassua. Mutta niin oli koko ilta ja sen käsittämiseen meni aikaa, jonka olisin voinut käyttää perhosten piirtämiseen. Tai wc-pöntön.

Korvaan puhallellaan.

Viimeistä vaille valmista. Kahta askelta. Viittä vaaksaa ja yhtä kanan mittaa. Sitten huokaan viimein. Pitkään ja syvään. Pidemmälle ja syvemmälle. Ja eräänä päivänä huomaan, etten plankorua laittanutkaan kaulaan.

Vedän vetoa. Se jatkuu ja jatkuu. Kauas. Olen jälleen valmis nousemaan junaan. Tai junasta. Ja sitä rakastan; junamatkaa. Nousevan usvan nousemista usvaisesta noususta usvaista nousua nousevaa usvaa vasten.

Se vaatii ainoastaan muutaman lyhtypylvään. Näethän saman kuin minä. Lyhyet kynnet ja kutistuvan pääomanumeron. Sekä jouluiset tuikut ja huovutustyön muodottomassa muodossaan. Sähkökatkos.




1 kommentti:

Missä mielesi kävi