Syntyi sivellinkotelo enkä enää kastele jalkojani. Voin punata huuliani ja haaveilla keepistä.
Vietimme ystäväni syntymäpäiviä jokin aika sitten. Teimme ympäristötaidetta tuona päivänä. Ja muistan, että aurinko paistoi. Kupen tunnilla tehtävänä oli luoda luontoon, jotain sinne kuuluvaa jostain sinne kuuluvasta tai kuulumattomasta. Sulosaareen vie valkoisia siltoja, Sulosaareen kohti niemennokkia, poukamien painanteita. Tuona päivänä myös nautimme yhdessä kahden ystäväni kanssa tryffeleitä. Kahdeksan ihanaista nautimme jo varjoon laskeutuneen puiston penkillä. Kamerat matkassa ja kengätkin jalassa.
Tarkoitus olisi kaiken ihanuuden lisäksi satsata uuteen ompelukoneeseen. Nykyinen on markkinoille ensimmäisinä tulleita Singer-koneita, joka toimi(/toimii yhä) sähköllä. Sinänsä nostalgista, vaikka tuontuostakin mummini vanha ja tuhottoman painava kapistus päättää jäädä eläkkeelle. Olemme jo pitkään äidin kanssa haaveilleet nykyaikaisemmasta koneesta, mutta jotenkin asiat vai siirtyvät. Olisi jo nykyisen muorin aika jäädä eläkkelle; eiköhän tuo markkansa ole maksanut takaisin.
Hyppäsin ulos autosta ja otin kuvan. Jos joku sieniekspertti/muuten sienitietoinen olento lukee, niin arvostan, jos kertoo, mitä ovat nuo taikasienet ympäriämpärihämpäri tätä syksyä? Melkein adoptoin ne, mutta olivat liian ylisöpöjä siinä, että jätin ne sinne nauttimaan syyspäivän auringosta.
Asioisin asiasta The Wombats - This Modern Glitch LPnä. Tavoitteena: Find & Use. Ja asia x on kääntäen verrannollinen asian The Wombats kanssa. Englantiahan se pitikin... Mutta huopahattuun; apuaaaaa ja papua! Syksy on niin pakahduttavan ihanaa aikaa, että ihan on huono omatunto, kun ei ehdi vain kuljeskella yksin tuolla poluilla. Ne värit ja se lämpö ja ilma ja höyry suusta, jolla leikkii koko matkan kouluun ja ja ja usva ja kalossit ja neuleet... sienet ja ja ja aiva kaikki ihanuus! Peeäs. baskerit, pipot, säärystimet, lapaset, siveltimet, filmikamerat, korkeapaine, jugurttipurkit ja siitakesienet. ♥
Materialistista materiaa materiaaleineen materiaalisen materian materialistisessa materiassa.
Mutta olen ollut Olga Marian Hyvän Teen Illassa. Minut on vallannut valtava inspiraatio, enkä tiedä ollenkaan mihin sen haluaisin käyttää. Kuulla nyt niin paljon mielenkiintoista asiaa, juoda teetä ja nauttia ihanasta hetkestä. Hakeutua nyt alvariinsa tapahtumiin, joissa tuntuu, etten ole lukenut ikäsuositusta joukon keskiarvoiän osoittautuessa arviolta 52.4:ksi. Hups. Mutta minulla oli ystävä kainalossa ja hymy huulilla. Ja, ja on vieläkin. Ja nyt olen ihan ja aivan sekaisin. Et toutes les arbres recouverte les couleurs magnifiques!
Reginan uuden levyn ilmestyttyä olen vain panikoinut, kuinka ihmeessä saan sen mahdollisimman nopeasti käsiini. Haluaisin aina tukea pieniä levykauppoja. Kotona on olemassa vain Secondhand-tyyppinen putiikki, joten mahdollisuus, että joku on ostanut upouuden ja uunituoreen (omsnoms♥) Reginan Soita mulle ja päättänyt hankkiutua siitä samantien eroon, on varsin pieni. Reissuja lähimpiin hieman suurempiin kaupunkeihin ei ollut tulossa. Koulu ja vapaa-aika; ystäväni oli käynyt helsingissä ja ostanut pitkään fanittamansa artistin levyn. Ko osoittautui Reginaksi ja reilu kaveri kysyi tahdoinko lainata. Asiat tahtoo järjestyä. Miullakin.
Entäpä, mitä sitten? Tarkoitukseni olisi vaientaa vinkuvat äänet. Ei tee mieli juhlia. Haluan vain kotiin. Kotiin minä pääsen. Kotiin minä menen. Kadun sitä taas luultavasti. Mutta asiat menivät siihen suuntaan. Unirytminikin huutaa ja minä vastaan. Sataisi ja laittaisin punaisen väriset hait jalkaani. Paistaisi aurinko ja voisin vielä kätkeytyä neuleeseen ulkoilman kirpeydessä. Kirpeyttä rakastan. Sssh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi