keskiviikko 31. elokuuta 2011

Mushroomroom

Pitkähkö elefanttimarssi on takana. Voisin tarkoittaa, vaikka tätä koulun aloittamisrutiinia. Tai kahdeksan vuoden tauon jälkeistä palaamista peilisaliin; balettitunneille. Tai levottomuutta ja samalla sitä rauhaa, jonka keskelle tunnun jämähtäneeni. Keskelle maailman suloisinta nutturaa, jonka ystäväni painoi tänään päähäni. Ja piilorastan alkua.

 Pitkästä aikaa hengähdän. Ainakin  loputtoman pitkälle ajalle tuntuvat nyt nuo vajaat kolme viikkoa, jotka lukion toisella olen nyt viettänyt. Olen yksin. Samalla olen kaiken keskellä. Keskipisteessä. Kiehumispisteessä. Voisin huutaa kaiken mahdollisen pois. Filosofian etutehtävät, kupen värikokeilut, ranskan kieliopin. Ja ne hetket, kun en kuule ja minulle joudutaan toistamaan asiat viiteen kertaan. Hetket, kun puren kynteni. Hetket kun sade kastelee minut viimeisillä metreillä ennen koulun ovea, vaikka käytänkin sateenvarjoa. Tuoksutan sieniä. Tulee syksy. On syksy. Siitä kielivät yhä vain kellertyvät vihreät pinnat asuntoni ikkunasta. Kuollut impeeriumi. Impeeriumin vastaisku. Voinhan käyttää baskeria.  

Olen hyppinyt hameessa. Mustissa sukkahousuissa. Tummansinisessä jättineuleessani. Aurinkolintu kaulassa. Vähemmän jotain. Yhä enemmän goottilaisen kirkon katolla; keskiajan lasilla. 


Viime viikonloppuna veljeni muutti Joensuuhun. Samalla pääsin pistäytymään ihanilla Levy-Eskoilla. Muistin nähneeni viime käynnilläni Björkiä. Muistin oikein. Björkin Debutin lisäksi ajatuksissani oli pyörinyt Regina. Päätin olla omalla mittakaavallani spontaani ja mukaan lähti Oi, miten suuria voimia! En voisi olla tyytyväisempi. Ja pian molemmilta artisteilta tulee uudet albumit! Kovin innoissani siitä, joulusta, syksystä ja saippuakuplista.

Kiitos. Inkeri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Missä mielesi kävi