Varmaan valo on ainut, joka maat erottaa
Varmaan ainoa voima, joka meitä lopulta kannattelee
Valo ja vaaraton rauha
Ja näen keltaisen sekoittuvan illan violettiin
Kivinen ranta ja tähyän virran läpi
Missä juokset, missä paimennat moottoripyöräsi polttoainetta
Ja hohtaa ihos valkoisena toiselle puolelle sadetta
Ja kohtaa nää sanat taivaan rajalla
Saman huokaamme ja sataa
Mahdotonta sanoa kaukaisempia vuoria
Mahdotonta yhyttää varjoja järjeksi ja kuulottaa käsiä läpinäkyviksi
Kuinka usein itse haluat rukoilla maailman puolesta
Miten lupaat ristiä kätesi ja vannoa uskovasi kaiken löytävään valoon ja lauluihin joulujuhlassa
Et kai kuvittele löytäväsi aarretta jokaisesta rannasta
Olen kai unohtanut huitoa mahdottomat pois
Ja muistanut näyttää sen paikan, jossa viimeisen kerran vannoimme pelastusta
Aina siihen asti, kun kaikki loppui, siihen asti kunnes emme enää olleet
Vahinko ja valo löysi senkin
Tunsin humaltuneeni ilman nautintoa
Huijasin rantaviivaa
Onnuin toista jalkaani kuin mikäkin tiiliseinä ilman limittäistä asettelua
Ilma henkäilee nilkoissani
Suljen silmäsi yhdellä kuiskauksella
Kerron, miksi koivut taipuvat
Juon viimeisiä kuun kuvajaisia
Olen varma, että se on täällä
Varma, etten palaa
Tietoinen, ettei tämä ole hyväksi
Tämä itkun sekainen jano
Ja viimeiset sanani hiustesi äärellä
On jälleen valoisaa
Aamun polttavan katseen tunnen lapojeni päällä
Viimeinen päivä on löytänyt minutkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi