perjantai 10. kesäkuuta 2011

Land


Varmaan valo on ainut, joka maat erottaa
Varmaan ainoa voima, joka meitä lopulta kannattelee

Valo ja vaaraton rauha
Ja näen keltaisen sekoittuvan illan violettiin



Kivinen ranta ja tähyän virran läpi
Missä juokset, missä paimennat moottoripyöräsi polttoainetta
Ja hohtaa ihos valkoisena toiselle puolelle sadetta
Ja kohtaa nää sanat taivaan rajalla

Saman huokaamme ja sataa
Mahdotonta sanoa kaukaisempia vuoria
Mahdotonta yhyttää varjoja järjeksi ja kuulottaa käsiä läpinäkyviksi



Kuinka usein itse haluat rukoilla maailman puolesta
Miten lupaat ristiä kätesi ja vannoa uskovasi kaiken löytävään valoon ja lauluihin joulujuhlassa
Et kai kuvittele löytäväsi aarretta jokaisesta rannasta
Olen kai unohtanut huitoa mahdottomat pois

Ja muistanut näyttää sen paikan, jossa viimeisen kerran vannoimme pelastusta
Aina siihen asti, kun kaikki loppui, siihen asti kunnes emme enää olleet

Vahinko ja valo löysi senkin
Tunsin humaltuneeni ilman nautintoa
Vannoin jälleen katoavani


Huijasin rantaviivaa
Onnuin toista jalkaani kuin mikäkin tiiliseinä ilman limittäistä asettelua
Ilma henkäilee nilkoissani
Suljen silmäsi yhdellä kuiskauksella
Kerron, miksi koivut taipuvat

Juon viimeisiä kuun kuvajaisia
Olen varma, että se on täällä
Varma, etten palaa
Tietoinen, ettei tämä ole hyväksi
Tämä itkun sekainen jano
Ja viimeiset sanani hiustesi äärellä


On jälleen valoisaa
 Aamun polttavan katseen tunnen lapojeni päällä

Viimeinen päivä on löytänyt minutkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Missä mielesi kävi