Hassuinta oli, etten koskaan ole tehnyt vastaavaa. Silti kaikki oli niin ihanaa.
Viikonloppuni on mennyt taas mikko mallikkaasti täällä Savonlinnassa. Säät ovat jälleen olleet mitä ihanimmat. Sen ansiosta Kalevi suorastaan pursuilee kuvia. Kaleviksi siis ristin kamerani, sillä mielestäni se vaikuttaa siltä, että se on aivann oma yksilönsä. Hups hieman nyt lähdin aiheesta. Sain sovelletun tilkkupeittotyön nyt sellaiseen vaiheeseen, että se kelpaa, mutta vielä mietityttää yksi jos toinenkin asia.
Muistan nukkuneeni pitkään. Olisiko se kevät, joka hiirenkorvien aluillaan ja kesään valmistautumisellaan olisi saanut minut heräämään horroksestani? Vai olenko todella tajunnut vasta nyt, mitä tarkoittaa täysillä eläminen tai eläminen hetkessä? Entä, mitä tapahtui, kun katosin ja jäljelle jäi vain varjo. Ehkä ostin banaaneja. Ehkä heräsin todellisuuteen. Näithän itsekin, mitä se minulle teki. Toivon vain, ettei kaikki katoa suureen mustaan aukkoon viimeisillä minuuteilla silloi, kun kaiken pitäisi olla täydellistä. En muista olenko kertonut kurki-linnuista, jotka viettävät kevättä tuolla samalla pellolla. Istun bussissa ja mieleni valtaa mieletön halu istua niiden viereen. Katsoa niitä niiden taivuttaessa siroakin sirommat kaulansa kohti kullanruskeaa, talven värjäämää pellon pintaa. Pitkä ja kapea nokka ei tunnu millään katoavan kasvillisuuden sekaan. Sitten ajamme mutkaan ja tunnen auton tärinän kehossani. Tiedäthän; kuin tuutulaulu, jota ei ikinä lauleta ja johon silti nukahdan huolimatta mielentilastani. Kurjet katoavat. Miksi tie viettää mutkaan juuri ennen paratiisia? Olen minäkin kuin lapsi. Tunnen regressioituneeni. Lapsillahan on tuo kyselyvaihe. Halutaan tietä mitä, miten ja ennen kaikkea miksi.
Kuvausretkemme näiden kahden päivän ajalta olivat kovin keväisiä. Pidimme viisukatsomoa kera keväisen marjayrttimehuboolin, vadelmasuklaan ja fetasienibasilikahalloumpiiraan. Kävimme siltojen alla. Löysimme toisen maailman ja valloitimme sen. Unohdin, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Ja vaikka nyt mieleni on palavan halun vallassa maalata vesiväreillä A2 paperille, tyydyn toteamaan, että olen aivan liian pitkään laiminlyönyt koulutehtäväni, joiden pitäisi olla valmiita, mutta kappas kummaa eivät olekaan.
Kiitos kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi