torstai 24. helmikuuta 2011

Cut it off

Kirjoitan nyt. Vietimme wanhat ja penkkarit. Viime viikon tapahtumat tuntu sille, että tosiaan haluan olla lukiossa. Toinen huippuhetki tuntea itsensä prinsessaksi (jos nyt sais sen partnerinki jostai) ja toinen olla lähes täydellinen pelle. Molemmat motivoi jaksaa tätä.
 Pitkään aikaan en ole kuitenkaan laskenut päiviä. Ennen elin viikko kerrallaan ja olin aina yhtä helpottunut päästessän kotiin. En tiedä oliko se kaamos vai mikä, mutta nyt on huomattavasti helpompi olo. Ajatukseni eivät enää karkaa itsemurhaan ja viiltelyyn. En enää pitkiin aikoihin oo laskenu päivii viikon loppumisee. Ja mä tosiaan oon ilosempi koko ajan ja se näkyy: oon koko ajan sosiaalisempi täällä Savonlinnassa. Kerron jopa omia mielipiteitäni, vaikka usein tyydyn myöntäilemään. Minulla, kun ei ole niin paljoa itseluottamusta, että pystyisin vahvasti ilmaisemaan omet mielipiteeni. Se juuri on piirtämisessä niin upeaa; voi vahvasti ilmaista itseään.Vahvasti, vaikkei rohkeasti.

Nii joo hilluin kans missikiertueella.
Kiitän

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Missä mielesi kävi