Sitä ajattelee että mitä laittais päälle. Jotta kuntoiluvajaus ei näkyisi, jotta hiusten väri säihkyisi entistä enemmän, jotta erottuminen massasta ei olisi negatiivista; jotta maailma näkisi itsevarmuutta siinä määrin, että kukaan ei huomaisi virheitä. Monien mielestä ns. ugly beauty on kaunista ja usein tavoittelemisen arvoisempaa kuin kauniskaunis mallilook. Eivätkö virheet tällöin ole niitä, jotka meidät tekevät kauniiksi ja loistokkaiksi? Enkä puhu nyt vain ulkönäöstä; useimmat virheet itse olen tehnyt ajattelemattomuudessani. Kuin en olisi osannut ajatella lainkaan elämää. Paljon valeita ja huonosti hoidettuja tilanteita. Kaikki olisi okei, jos voisin yhä korjata tilanteita. Kertoa ihmisille että olen pahoillani. Kuka tietää, missä olisimme nyt ilman virhearviointeja. Voisimpa elää niiden kanssa.
Asiat eivät silti ole huonosti. Kaikki sujuu, vaikka kuulusat menneisyyden paskat haisevat yhä. Toisinaan voimakkaammin. Toisinaan ne tuovat mieleen voimakkaita muistoja, eivätkä kaikki ole huonoja. Sitten muistojen letka jatkuu ja kaikki päättyy niin kuin päättyi. Pättyy kuten päättyy. Lopulta.
Ja ihan p.s. miu tällä hetkellä inspiroivat kuvaset ovat Yoshiko Tsukiorin: Kauniit puserot ja mekot - kirjasta. Siinä on kaavat ja ompeluohjeet kaikkiin noihin ihanuuksii ja voi ne on söpöi.
Turhuus maan perii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi